Tässä sitä ollaan, pikkuhiljaa kotiuduttu pienen valkoisen tyttöpennun kanssa. Hellyyttävä hauvavauva tuli kuin tulikin matkaamme ja on sulattanut kaikkien muiden paitsi vanhemman koiramme sydämen... Meidän vanha äijä kun ei noihin pentuihin oikein ihastu, eikä niiden perässä jaksa juostakaan, välillä jopa muriseekin kun pentu oikein hermoille käy.

Mutta ärinästä huolimatta uskon että ei mene kauaa kun ne kaksi jo jakavat saman punkan! Tarviihan vanhankin vain saada tottua ajatukseen toisesta kirppukasasta taloudessa ;)

ps. lisäisin kuvan mut tää ei anna ilman tuntien odotusta..